Metsien monimuotoisuuden huomioiminen metsätaloudessa – kuinka se näkyy omassa työssäni

Tommi Saatsi

Kruunukaadot

www.kruunukaadot.com,

kruunukaadot@gmail.com
0400 246825

 

Metsien monimuotoisuuden heikkeneminen on uhka niin itse metsätaloudelle kuin myös ympäröivälle luonnollemme. Luonnon köyhtymisestä seuraa myös paljon seurannaisvaikutuksia. Yksi merkittävä vaikutus monimuotoisuuden vähenemisessä on lajikato ja erityisesti pölyttäjälajien väheneminen. Pölyttäjien väheneminen on huono uutinen paitsi luonnolle myös ihmisille. Noin 75 prosenttia maapallon viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä satojen varmistamiseksi. Pölyttäjien ansiosta meillä riittää runsaasti erilaisia marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä sekä kuppeihin kaakaota ja kahvia.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että metsän luontaisia häiriöitä ja kehitystä mukailevat metsänkasvatuksen menetelmät parantavat lajien elinmahdollisuuksia talousmetsissä. Metsien luontaisia häiriötekijöitä ovat esimerkiksi metsäpalot, myrskynkaadot ja pienialaiset hyönteis- ja sienituhot.

Talousmetsien luonnonhoidolla voidaan edistää metsien monimuotoisuutta esimerkiksi poistamalla kuusta lehtometsissä, säästämällä lahopuustoa hakkuissa, jättämällä runsaammin säästöpuita hakkuualalle tai kulottamalla. Luontoa voidaan hoitaa myös tukkimalla ojia ja ennallistamalla ojitettuja soita luonnontilaan. Talousmetsien luonnonhoito täydentää metsien monimuotoisuuden toteutumista yhdessä laajempialaisten suojelualueiden rinnalla. Metsien monimuotoisuuden säilyttäminen on siis taloushyötyjen ja ympäristönsuojelun yhteensovittamista.

Edellä mainitut asiat ovat läsnä myös jokapäiväisessä työssäni. Työkseni ratkaisen ihmisten ongelmia heidän pihapiireissään ja mökeillään poistamalla varjostavia tai vaaraa aiheuttavia puita. Tämän lisäksi palvelen metsänomistajia tarjoamalla metsänhoidon palveluja. Metsien monimuotoisuuden huomioiminen näkyy erityisesti metsänhoidossa.

Metsänhoidon töistä teen suurimman osan raivaussahalla taimikoissa ja nuorissa metsissä. Näissä ratkaistaan tulevan metsän rakenne ja puulajisuhteet, jotka varmistavat metsän kehittymisen ensiharvennukseen asti. Metsän kasvatuksessa on tärkeää huomioida metsänomistajan tavoitteet, mutta tämän lisäksi myös muut metsän käyttäjät.

Taimikonhoidossa tarkoituksena on tehdä kasvutilaa kasvatettaville puille, mutta alueen turhaa raivaamista tulisi välttää. Tämä toteutuu käytännössä jättämällä monimuotoisuuden kannalta arvokkaita lehtipuita alueelle. Näiden lisäksi koivua on suositeltavaa jättää muutama sata runkoa hehtaarille. Edellisiä valintoja tehdään kuitenkin kasvatettavan taimikon ehdoilla ja lehtipuut toimivat taimikon täydentävinä puina.

Pölyttäjien kannalta erityisen hyödyllistä on jättää niin yksittäisiä kuin myös ryhmittäin kasvavia raitoja. Nämä tarjoavat kevään ensimmäisinä kukkijoina tärkeää ravintoa pölyttäjille ja samalla raidan lehdet parantavat maaperää karikkeen muodossa. Myös pihlajat, lepät, haavat ja jalot lehtipuut tarjoavat suojaa ja ravintoa monille eläinlajeille ja hyönteisille. Monimuotoisuuden kannalta haapa on metsän arvokkain puu tarjoten sadoille eri lajeille elinympäristön. Myös kolopuuna haapa on verraton pehmeytensä ansiosta.

Taimikonhoidossa tulevan lahopuun syntymisestä voi huolehtia jättämällä riistatiheiköitä. Nämä jätetään myös tulevissa hoitotoimenpiteissä käsittelemättä ja ajan myötä lahotessaan ne tarjoavat monille eliölajeille tärkeän elinympäristön. Riistatiheikkö toimii ennen lahoamistaan oivana suojapaikkana metsän eläimille ja esimerkiksi varpukasvillisuus tarjoaa ravintoa kanalinnuille.

Ennen metsän harvennusta tehtävällä ennakkoraivauksella tarkoitetaan puunkorjuuta haittaavan puuston poistamista. Tällä toimenpiteellä saadaan harvennuksesta kannattavampi ja metsän laatu paranee. Puunkorjuuta haittaamaton alikasvos jätetään raivaamatta ja näin riistan elinolosuhteet sekä metsän monimuotoisuus säilyvät. Ennakkoraivauksen kustannuksia saadaan näin myös pienemmiksi ja metsäinen maisema säilyy.

Tämän lisäksi uudistusalan raivaukset tehdään raivaussahalla ja pienempi puusto kaadetaan maahan. Näin tuleva maanmuokkaus ja istutus helpottuvat sekä tulevien taimien kasvumahdollisuudet paranevat, kun kilpailevaa puustoa ei ole. Kaadettu puusto osaltaan lisää lahopuuta alueella. Tämä mahdollistaa myös alueen heinittymistä, mikä samalla tarjoaa uusia elinympäristöjä avoimia alueita suosiville hyönteisille. Merkittävä maisemallinen ja ekologinen merkitys on myös alueelle jätettävillä säästöpuuryhmillä ja riistatiheiköillä. Nämä alueet jätetään luonnollisesti myös raivaamatta ja ne saavat jäädä luonnontilaan.

Viime aikoina on paljon ollut puhetta uudistushakkuiden negatiivisesta vaikutuksesta monimuotoisuuteen ja tämän rinnalle usein nostetaan jatkuvan kasvatuksen olevan tähän ratkaisu. Tämä voi olla ihan perusteltua turvemailla, missä kieltämättä ravinne- ja kiintoainekuormitus lähialueen vesiin voi lisääntyä. Kuitenkin jos jatkuva kasvatus yleistyisi tämän lisäksi kivennäismaille niin puulajistomme köyhtyisi ja metsämme kuusettuisivat voimakkaasti. Tämä on seurausta siitä, että jatkuvan kasvatuksen alueet ovat peitteisiä ja kuusta enemmän valoa tarvitsevat mänty ja koivu eivät uudistuisi alueille. Metsien monimuotoisuuden kannalta puulajien vähentymisen seurauksena myös monimuotoisuudelle kävisi samoin ja esimerkiksi tärkeän lehtilahopuun määrä vähenisi.

 

 

© Business Kangasala 2024 Creative Crue