Termit tutuiksi

Ilmastonmuutos

Ilmakehässä esiintyy luonnostaan kasvihuonekaasuja, mutta ihminen lisää niitä toiminnallaan valtavia määriä. Ylimääräiset kasvihuonekaasut ovat pääasiassa peräisin energian tuottamiseen käytettävien fossiilisten polttoaineiden polttamisesta sekä muusta ihmisen toiminnasta, kuten sademetsien hakkuusta, maataloudesta, karjankasvatuksesta ja kemikaalien tuotannosta.

Ylimääräiset kaasut lisäävät ns. kasvihuoneilmiötä planeettamme ilmakehässä, minkä seurauksena maapallon lämpötila nousee ja aiheuttaa suuria muutoksia ilmastoon. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) tutkijat ovat varoittaneet, että maapallon lämpeneminen 1,5 celsiusasteella aiheuttaa vakavia ja jopa peruuttamattomia seurauksia ympäristölle ja ihmisille.

Ilmastonmuutoksen suurimmat vaikutukset ovat sään ääri-ilmiöt (tulvat, kuivuus, rankkasateet), ilmastopakolaisuus, merenpinnan nouseminen, maatalouden haasteet ja ruokaturva, ekosysteemien muutokset, kasvituholaisten ja tartuntatautien leviäminen sekä mm. taloudelliset ja terveydelliset vaikutukset.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on taloudelle ja yritystoiminnalle keskeinen uhka. Luonto pitää yllä elämän edellytyksiä erilaisten ekosysteemipalvelujen kautta – ilman niitä myöskään talouden tai yritysten toiminta ei olisi mahdollista.

Ekosysteemipalvelut tarkoittavat esimerkiksi luonnosta saatavia materiaaleja ja energiaa (nk. tuotantopalvelut), juomakelpoista pohjavettä ja ilmansaasteiden sitoutumista kasveihin (nk. säätelypalvelut) sekä aineettomia palveluita, kuten mieltä virkistäviä maisemia (nk. kulttuuripalvelut). Maailman talousfoorumi arvioi (2020), että yli puolet globaalista bruttokansantuotteesta on vahvasti tai melko vahvasti riippuvaista luonnon ekosysteemipalveluista.

Liiketoimintariskit voivat realisoitua suoraan esimerkiksi raaka-aineen saatavuuden ja hinnan vaihtelun kautta. Toisaalta riskit voivat toteutua myös epäsuorasti: esimerkiksi ilmastonmuutos voi muuttaa raaka-aineen tuotantoalueen sääolosuhteita tai maaperän ja meriekosysteemin toimintaa.

(Sitra, Mitä luonto merkitsee liiketoiminnalle, 2022)

Luonnonvarojen ehtyminen

Ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja kaksi kertaa enemmän – ja me suomalaiset peräti neljä kertaa enemmän – kuin mitä niitä on saatavilla. Uusiutumattomat raaka-aineet, kuten metallit ja fossiiliset polttoaineet, ehtyvät eikä maapallo ehdi tuottaa uusiutuviakaan raaka-aineita, kuten puuta, samaan tahtiin kuin niitä kulutamme.

Luonnonvarojen ehtyminen voi koskea erilaisia resursseja, kuten fossiilisia polttoaineita (öljy, hiili, maakaasu), makean veden varantoja, metsiä, maaperää sekä mineraaleja ja metalleja, joista monet teollisuudenalat ja teknologiat ovat riippuvaisia.

Luonnonvarojen ehtyminen on vakava uhka kestävälle kehitykselle ja ihmisten hyvinvoinnille. Se voi johtaa ympäristöongelmiin, taloudellisiin vaikeuksiin ja sosiaalisiin konflikteihin. Siksi on tärkeää pyrkiä kestävään luonnonvarojen käyttöön ja ottaa huomioon niiden rajallisuus ja säilyttäminen tuleville sukupolville.

Ylikulutus on juurisyy sekä luontokadolle että ilmastonmuutokselle. Luonnonvarojen käyttäminen yli kestävyyden rajojen ja hyödykkeitä tuottaminen nykyvauhdilla kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä.

Vihreä siirtymä

Vihreä siirtymä tarkoittaa siirtymää kohti kestävämpää ja ympäristöystävällisempää taloutta.  Vihreä siirtymä korostaa tarvetta luopua fossiilisista polttoaineista ja etsiä vaihtoehtoisia, uusiutuvia energiamuotoja.

Vihreä siirtymä kattaa myös energiatehokkuuden parantamisen, kiertotalouden edistämisen, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan.

Vihreä siirtymä on keskeinen osa kestävän kehityksen tavoitteita ja pyrkimystä parempaan tulevaisuuteen.

Kiertotalous

Kiertotalous on talouden malli, joka pyrkii minimoimaan jätteen muodostumista ja hyödyntämään resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Tavoitteena on luoda suljettu järjestelmä, jossa tuotteiden elinkaarta pidentämällä, materiaalien kierrättämisellä ja uusiokäytöllä vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja ympäristöhaittoja.

Kiertotalouden ratkaisujen avulla voidaan vahvistaa luontoa ja ratkaista ilmastokriisi. Kiertotaloudessa tuotanto ja kulutus perustuvat omistamisen sijasta palveluihin.

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

Kestävään kehitykseen liittyy olennaisesti ajatus planeetan rajoista. Ihmisen toiminta on sopeutettava maapallon luonnonvaroihin ja luonnon kestokykyyn.

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 tähtää 17 tavoitteella kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon.

Resurssitehokkuus

Resurssitehokkuus tarkoittaa erilaisten resurssien (luonnonvarat, raaka-aineet, materiaalit, energia, tuotteet, palvelut) käyttämistä harkitusti ja kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Vähentämällä resurssien käyttöä saavutetaan kustannussäästöjä, haitalliset ympäristövaikutukset vähenevät ja kilpailukyky paranee.

Resurssitehokkuutta parantavia toimia yrityksissä ovat esimerkiksi materiaalivirtojen hallinta, kestävien ja korjattavien tuotteiden suunnittelu ja  kierrätyksen sekä uudelleenkäytön tehostaminen.

Materiaaalitehokkuus

Materiaalitehokkuus tarkoittaa sitä, että yritys tuottaa kilpailukykyisiä tavaroita tai palveluja, joiden elinkaaren aikana kulutetaan mahdollisimman vähän materiaalia, raaka-aineita ja luonnonvaroja.

Kun yritys panostaa materiaalitehokkuuteen, se tarvitsee materiaalin hankintaan vähemmän rahaa kuin ennen. Lisäksi yrityksesi tuottaman jätteen määrä vähenee ja jätehuoltokustannukset pienenevät.

Materiaalitehokkuus on keskeinen osa kestävää kehitystä ja ympäristövastuullista liiketoimintaa.

Energiatehokkuus

Energiatehokkuus viittaa siihen, miten tehokkaasti energiaa käytetään tuotannossa, kulutuksessa ja eri prosesseissa.

Energiatehokkuus sekä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ympäristövaikutuksia että tuo taloudellisia säästöjä.

Tärkeimmät näkökohdat energiatehokkuudessa ovat: teknologiset parannukset, energian käytön muutos, rakennusten suunnittelu ja eristys sekä liikenne ja kuljetukset.

Hiilineutraalius

Hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. Hiilinielu sitoo enemmän hiilidioksidia kuin päästää ilmakehään. Tärkeimmät luonnon omat hiilinielut ovat maaperä, metsät ja valtameret.

Tavoitteena on, että ihmistoiminta ei lisää hiilidioksidipitoisuutta ilmakehässä, mikä auttaa hidastamaan ilmastonmuutosta. Hiilineutraalius tarkoittaa tilaa, jossa ihmisen tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat tasapainossa tai kompensoitu niin, että nettopäästöt ovat nolla.

Hiilijalanjälki

Hiilijalanjälki kuvaa sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä syntyy tietyistä toimista, tuotteista tai palveluista. Se kuvaa ihmisen tai organisaation kokonaisvaikutusta ilmaston lämpenemiseen.

Ymmärtämällä hiilijalanjälkeä voidaan tunnistaa suurimmat päästölähteet ja pyrkiä vähentämään niitä, mikä edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja kestävää kehitystä. Lisäksi hiilijalanjäljen seuraaminen ja pienentäminen voi auttaa yksilöitä, yrityksiä ja yhteiskuntaa tekemään kestävämpiä valintoja ja panostamaan resurssitehokkuuteen.

Hiilikädenjälki

Hiilikädenjälki kuvaa toimien, tuotteiden tai palveluiden positiivista vaikutusta ilmastonmuutoksen torjumiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen. Toisin kuin hiilijalanjälki, joka keskittyy päästöihin, hiilikädenjälki tarkastelee toiminnan myönteisiä vaikutuksia ilmastoon.

Hiilikädenjälki voi liittyä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, energiatehokkaisiin teknologioihin, hiilinieluihin, päästöjen vähentämiseen tai hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Se pyrkii mittaamaan ilmastohyötyjä.

Uusiutuva energia

Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan uusiutuvista, ei fossiilisista, lähteistä peräisin olevaa energiaa.

Näitä ovat tuuli- ja aurinkoenergia, geoterminen energia, vuorovesi- ja aaltoenergia, vesivoima sekä biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu ja biokaasu.

(Vähähiilisyyden sanakirja 2020, Green building Council Finland)

Vähäpäästöinen tai päästötön energia

Pienillä hiilidioksidipäästöillä tai päästöttömästi tuotettu energia. Esimerkiksi uusiutuvat energianlähteet, ydinvoima ja/tai hukkaenergia.

(Vähähiilisyyden sanakirja 2020, Green building Council Finland)

Vety

Vety on puhdas energian lähde, jonka polttamisesta ei synny hiilidioksipäästöjä. Vetyä voidaan tuottaa monista eri lähteistä, mukaan vesi, fossiiliset polttoaineet ja biojätteet.

Vetytalous tarkoittaa sitä, että vetyä käytetään laajasti energian varastointiin, kuljetukseen ja tuotantoon.

Elinkaariarviointi

Tuotteen tai palvelun elinkaaren ympäristövaikutusten arviointimenetelmä. Elinkaariarvioinnissa voidaan huomioida useita eri ympäristövaikutusvaikutusluokkia. Hiilijalanjälki on yksi elinkaariarvioinnissa arvioitavista vaikutusluokista.

Rakennuksen elinkaari

Rakennuksen elinkaari kattaa kaikki vaiheet raaka-aineiden ja tuotteiden hankinnasta aina rakennuksen purkuun saakka. Elinkaari jaetaan neljään vaiheeseen: tuotevaihe, rakennusvaihe, käyttövaihe ja elinkaaren loppu.

Elinkaaren hiilijalanjälki

Hiilijalanjälki, joka kattaa koko elinkaaren ilmastovaikutukset. Rakennuksen osalta elinkaaren hiilijalanjälki kattaa ilmastopäästöt tuotteiden valmistuksesta, rakentamisesta, rakennuksen käytöstä ml. huollot ja energia sekä rakennuksen purusta elinkaaren lopussa.