”Kaikki onnistuu, kun asiaansa uskoo riittävästi”

Vehoniemen automuseon oma jäätelötehdas syntyi pikavauhtia ja tarjoilee nyt suussa sulavia herkkuja.

Viime heinäkuussa Vehoniemen automuseon kahvilasta loppui suklaajäätelö.

– Hellesää, heinäkuu alussa ja paras matkailusesonki päällä. Se oli kamalaa, emmekä me halunneet alkaa myymään bulkkijäätelöä. Siitä se idea omasta jäätelötehtaasta sitten syntyi, kertoo Vehoniemen automuseon johtaja Leila Suutarinen.

Vehoniemen automuseo on tehnyt yhteistyötä Tredun kanssa, mutta siellä jäätelöä valmistetaan opetussuunnitelmien mukaan, ei matkailusesonkien. Myös Italiasta tilattavan jäätelön kanssa oli toimitusvaikeuksia.

– Ihan kaikkea ei tarvitse itse tehdä, ja sen minä lupaan, ettei lehmiä tuohon Vehoniemenharjun rinteeseen oteta, naurahtaa Suutarinen.

Maaseuturahastosta apua investointiin

Suutarinen lähti kartoittamaan rahoitusmahdollisuuksia jo heti kesällä, ja nopeasti selvisi, että EU:n maaseuturahastosta on mahdollista hakea tukea jäätelötehdasinvestointiin. Hakemus jätettiin syyskesällä ja myönteinen rahoituspäätös Pirkanmaan ELY-keskukselta saatiin joulukuussa.

– Rahoituksen hakeminen sujui mutkattomasti ja sain ELY-keskuksesta hyödyllisiä vinkkejä, kertoo Suutarinen.

– Jos jonkun mielestä tukien hakeminen on liian byrokraattista, niin kyllähän niiden yhteisten rahojen käyttöä tuleekin kontrolloida ja tulee olla yhteiset pelisäännöt. Ei se hakeminen mitään rakettitiedettä ole.

Pieniä mutkia matkaan kuitenkin tuli, kun automuseon tiloissa ei ollut jäätelötuotantoon sopivaa tilaa ja vuokratilaa ei meinannut löytyä aluksi millään. Usko meinasi loppua sopivaa tuotantotilaa etsiessä.

– Minähän aina kuvittelen, että kaikki onnistuu, ja kyllähän ne onnistuvatkin, kun asiaansa uskoo riittävästi ja sen eteen tekee töitä, toteaa Suutarinen.

Lopulta sopiva tila löytyi Pikonlinnasta. Vaikka vuokraajana oli iso organisaatio, neuvottelut tilasta ja sen remontoimisesta sujuivat yllättävänkin nopeasti. Leila Suutarinen kertoo, että heti kun nimet olivat papereissa, tilattiin jäätelön valmistamiseen tarvittavat koneet ja laitteet Italiasta.

Kaikki saapuivat perille neljässä viikossa, remontti sujui hyvin ja vastakoulutetut jäätelömestarit pääsivät aloittamaan Vehoniemen automuseon oman jäätelötuotannon.

Jäätelöä saa tällä hetkellä vain Vehoniemen automuseolta. Jatkossa varmasti muualtakin.

– Vehoniemen automuseo on suljettuna talviaikaan, ja jäätelönvalmistuksella pystytään työllistämään meidän kahvilamme elintarvikeammattilaisia myös talvitauon ajaksi, kertoo Leila Suutarinen.

Toiveissa aurinkoista säätä

Hauska yhteensattuma on myös tänä keväänä valmistunut entisöinti. Vehoniemen automuseossa on nyt nähtävillä Tampereen Suomalaisen jäätelötehtaan vuoden 1955 farmari Peugeot, joka on hankittu tehtaalle aikoinaan jäätelökuljetuksia varten.

Omat jäätelöt toki kuljetetaan muulla tavoin. Mutta mikä on museonjohtajan suosikkimaku?

– Kahvilatoiminnasta ja jäätelötehtaasta vastaava tytär Pauliina on ideoinut kaikki makuvaihtoehdot. Kermakirsikka on ihan käsittämättömän hyvä, mutta olen höpsähtänyt Pecan pähkinä -jäätelöön, vaikka en ole aikaisemmin edes pitänyt pähkinäjäätelöistä, naurahtaa Suutarinen.

Vehoniemenharjulla on aihetta useampaankin juhlaan. Keskiviikkona 10.5. vietetään automuseon 40-vuotisjuhlaa, museonjohtajan syntymäpäiviä – ja näkötornikin aukeaa jälleen kunnostuksen jälkeen. Myöhemmin on tulossa vielä näkötornin viralliset avajaiset, joiden yhteydessä julkaistaan myös Kesäpäivä Kangasalla 170-vuotta -matkailureitti. Vehoniemen maisemat ovat tärkeä osa tätä reittiä.

Viitisen vuotta sitten avattiin kahvilan terassi joukkorahoituskampanjan ansioista, viime syksynä hankittiin museon katolle aurinkovoimala – ja nyt on avattu oma jäätelötehdas. Vieläkö riittää ideoita?

– Kirjaston ja kokoustilan olisin halunnut jo monta vuotta sitten toteuttaa, rakennuslupakin on jo olemassa. Nyt kuitenkin rakennuskustannukset ovat korkealla ja muut investoinnit ovat ajaneet sen ohitse. Vielä jonakin päivänä saan esille auto- ja tieliikenneaiheisen kokoelman, jota isäni Olavi Sallinen on alkanut 50-luvulla keräämään, ja jota olen jatkanut, kertoo Suutarinen.

Myös tulevan kesän osalta odotukset ovat korkealla.

– Kaikki rajoitukset ovat poistuneet, kotimaan matkailu vetää, pyöräilyreittejä kulkee tätä kautta ja todella paljon tapahtumia on tulossa, myhäilee Leila Suutarinen.

– Toivoisin, että aurinko muistaa paistaa, että sade tulisi yöllä ja ihmiset liikkuisivat!

Teksti: Senni Jalonen
Kuvat: Meelis Niin, Kari Pitkänen, Vehoniemen automuseo