Kallis IPR jarruttaa tuotekehitystä – totta vai tarua?
Liisa Nieminen oikaisee ennakkoluuloja immateriaalioikeuksista

Yrityksillä on monia IPR-asioihin liittyviä huolia ja ennakkoluuloja: tuotekehitys jumittaa patenttia odotellessa, nollabudjetilla ei saa kunnollista suojaa ja IPR-asiat voi järjestellä jälkikäteen. Seuraavassa Kolsterin Patent Agent Liisa Nieminen erottelee totuuden tarusta.

Väite: IPR jarruttaa tuotekehitystä ja markkinoille pääsyä.

Tarua – jos pelaa IPR-korttinsa oikein.

Patentin myöntämisessä kuluu vähintään kaksi vuotta. Se on pitkä aika odottaa tuotteen laskemista markkinoille, mutta onneksi patenttia ei tarvitse jäädä odottamaan.

”Pelkkä patenttihakemuksen jättäminen antaa ratkaisulle suojan, eikä patentin myöntämistä tarvitse odottaa ennen tuotteen myynnin aloittamista. Riittää että patenttihakemuksia jättää sitä mukaa, kun tuotteeseen tulee uusia piirteitä ja ominaisuuksia”, Kolsterin Patent Agent Liisa Nieminen kertoo.

Hakemuksen jättäminen on kuitenkin ajoitettava oikein: patentoitavan keksinnön on oltava keksinnöllinen ja ennen kaikkea uusi.

”Kun yritys alkaa myydä ensimmäistä tuoteversiotaan, sen ominaisuuksien on oltava jo suojattuina. Keksintöä ei voi parannella vähitellen patentoidakseen vasta täysin valmiin lopputuloksen. Paljastuneet keksinnöt eivät täytä uutuuden kriteeriä, joten niitä ei voi patentoida enää ollenkaan.”

Väite: IPR on kallista. Pienellä budjetilla siihen ei voi eikä kannata investoida.

Totta ja tarua.

IPR on kallista, sillä siinä maksaa sekä hakemusten teettäminen asiamiehillä että myönnettyjen aineettomien oikeuksien ylläpito. IPR-asioiden ohittaminen on kuitenkin kuin rakentelisi yrityksensä juoksuhiekkaan.

”Yrityksen nopea skaalautuminen edellyttää pelimerkkien pitämistä omissa taskuissa. Tavaramerkin rekisteröinti maksaa alle 2 000 euroa, patentin hakeminen taas noin 5 000 – 8 000 euroa. Summat eivät ole liian isoja, jos niillä saa varattua markkinan itselleen”, Nieminen sanoo.

Tehokasta IPR-suojaa olemattomalle budjetille ei ole olemassa. IPR on investointi, joka on hölmöä jättää tekemättä vain rahan takia. Esimerkiksi Business Finlandin myöntämää innovaatioseteliä voi käyttää IPR-asioiden hoitamiseen.

Väite: IPR auttaa rahoituksen saamisessa.

Totta.

IPR on keino paaluttaa markkinoita itselleen ja pitää kilpailijat loitolla, mutta myös tapa rakentaa yrityksen perustaa ja tulevaisuutta.

”Siksi IPR on rahoittajien, pankkien, bisnesenkeleiden ja muiden sijoittajien näkökulmasta positiivinen kuluerä ja investointi tulevaisuuteen. Jos tuote on saanut esimerkiksi patentin tai hakee sellaista, se on rahoittajan näkökulmasta välittömästi kiinnostavampi”, Nieminen kertoo.

Väite: IPR on yhtä kuin patentti ja tavaramerkki. Muuta ei tarvita.

Tarua.

IPR kattaa monia erilaisia suojamuotoja, jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin. Patentti on vahva, kansainvälinen ja arvokas suoja, joka koskettaa usein erityisesti tuotekehitystä. Tavaramerkki puolestaan on erottautumiskeino ja suojaa esimerkiksi logoa.

”Tietokonepelissä seikkailevan hahmon ulkomuodon taas voi suojata mallisuojalla. Kopioinnin estämisen lisäksi mallisuojaa koskevaa IPR:ää voi myydä toiselle yritykselle, joka voi sitten käyttää hahmoa vaikkapa t-paidoissa tai mukeissa. Mallisuojalla voi siis myös tehdä rahaa”, Nieminen kertoo.

Lisäksi IPR:ään kuuluvat sopimukset ja liikesalaisuudet.

”Yrityksen sisällä voi tehdä kirjallisia sopimuksia liikesalaisuuksista. Jos joku lähtee myöhemmin läpyttämään, perustaa oman firman ja käyttää siellä samoja asioita tai tietoja, sopimuksilla voi todistaa, että kyseessä on liikesalaisuus eikä yleinen tietotaito. Sopimuksen myötä kaikki tietävät, kuka omistaa liikesalaisuudet ja kuka niitä saa käyttää.

Väite: Patentti paljastaa keksinnön toimintaperiaatteen ja yksityiskohdat muille.

Totta ja tarua.

Vaikka patentti paljastaa keksinnön toimintaperiaatteet, patenttihakemus on salainen 18 kuukautta sen jättämisestä. Nokkela startup yhdistää tuotekehityksen ja patentoinnin niin, että kilpailijat eivät pysty kopioimaan tuotekehityksen herkkuja missään välissä.

”Jos yritys lisää tuotteeseen uusia ominaisuuksia kerran vuodessa, se voi hakea uutta patenttia niin, että uusin tuoteversio täyttää yhä uutuuden kriteerin. Samaan aikaan yritys ehtii myydä vielä edellistä versiota, jonka tarkat tiedot ovat yhä salaisia”, Nieminen kertoo.

Väite: IPR-asioista ei tarvitse huolehtia, jos yritys ei kauppaa konkreettista keksintöä.

Tarua.

”IPR tekee ideoistakin irtainta omaisuutta, jota voi siirtää, myydä, lisensoida tai pantata. Siten jokainen yritys toimii jonkin suojattavan asian ympärillä. Vaikka kyse olisi abstraktista palvelusta, tehty työ menee hukkaan, jos joku muu onnistuu kaappaamaan esimerkiksi palvelun nimen tai logon ja kieltää niiden käytön muilta”, Nieminen kertoo.

Omista oikeuksista huolehtimisen lisäksi kannattaa katsoa tarkkaan, ettei itse yritä ratsastaa toisten IPR-oikeuksilla.

”Kilpaileva yritys voi kieltää tuotteen, sen nimen tai logon valmistamisen ja käytön omiin IPR-oikeuksiinsa nojaten. Jos oma yritystoiminta on vain yhden tuotteen tai palvelun varassa, jää nopeasti tyhjän päälle, jos käyttö kielletään.”

Väite: Kirjallisesta sopimisesta ei tarvitse välittää, sillä me olemme tässä ikuisesti yhdessä.

Tarua. Ette välttämättä ole, ja joskus saatatte haluta myydä yrityksenne.

IPR liittyy olennaisesti myös yritys-exitiin ja yrityskauppoihin. Mitä aineetonta omaisuutta yrityksestä irtautuva saa viedä mukanaan? Entä mikä IPR siirtyy yrityksen myynnissä uudelle omistajalle?

”Kun kaverukset kirjoittavat koodia opiskelujen yhteydessä ja perustavat sitten koodiin pohjautuvaa tuotetta myyvän startupin, koodia suojaava tekijänoikeus ei olekaan automaattisesti yrityksen omaisuutta, vaan kuuluu koodin tehneille henkilöille. Jos yrityksen haluaa myydä, ostaja todennäköisesti haluaa olennaiset oikeudet yrityksen mukana. Koska henkilökohtaista IPR-omaisuutta ei voi myydä yrityksen mukana, tekijänoikeus on ensin siirrettävä erillisin sopimuksin yritykselle.”

Väite: IPR-asiat ehtii hoitaa sitten, kun lopullinen tuote on markkinoilla ja liiketoiminta on vakaata.

Totta ja tarua.

”Verkkotunnusta tai tavaramerkin rekisteröintiä voi hakea milloin vain. Silloin riskinä tosin on, että joku toinen nappaa oikeudet hitaamman nenän edestä. On tavanomaista, että joku toinen rekisteröi vaikkapa verkkotunnuksen nimiinsä ja yrittää myydä sen alkuperäiselle keksijälle kalliilla hinnalla”, Nieminen kertoo.

Joitain suojia taas ei ole mahdollista saada jälkikäteen. Jos keksintö on ehtinyt julki tai uusi design markkinoille, on liian myöhäistä saada sille mallisuojaa tai patenttia. Näiltä osin peli on menetetty ja tuotekehityksen tulokset kaikkien vapaassa käytössä.

Väite: IPR-asiat ovat monimutkaisia ja työläitä.

Totta ja tarua.

”IPR-asioihin kannattaa valita hyvä kumppani, joka tekee kaiken työn. Asiakkaiden pitää selvitä minimaalisella vaivalla: he kertovat mikä keksintö on, kuinka se toimii ja millaisia suunnitelmia sen varalle on esimerkiksi markkina-alueiden suhteen. Ammattilaiset hoitavat asiat tästä eteenpäin”, Nieminen kertoo.

Kun rekisteröinteihin ei tarvitse käyttää yrityksen aikaa ja suojaus saadaan kerralla oikein, IPR ei hidasta tuotekehitystä eikä suojaa vahingossa tuotteen vääriä ominaisuuksia.

”IPR-asioissa ’tein itse ja säästin’-taktiikka ei toimi. Erityisesti patenttihakemukset voivat mennä metsään. Itse haetun patentin voi saada myönnettyä, mutta suuri riski on, että sen suojapiiri ei kata oikeita asioita eikä patentti ole käyttökelpoinen.”

Varsinaisen hakemuksen kyljessä kulkevat myös määräpäivät, vastineet ja kansainväliset jatkohakemukset. Hyvä IPR-talo hoitaa kaikki nämä asiakkaansa puolesta.

”Vahva IPR on yrityksen tuki ja turva sekä nykyhetkessä että tulevaisuuden liiketoimissa. Oikein toteutettuna IPR voi suojauksen lisäksi tuoda yritykselle lisätuloja, rahoitusta ja kiinnostuneita ostajia.”

 

Kirjoitus on julkaistu myös 5.6.2020 Kolsterin blogissa.