Se kuuluisa polkupyörä

Olipa kerran yrittäjä, Masa nimeltään, jolla oli loistava liikeidea. Business kukoisti ja kaikki sujui hienosti. Masa haaveili, että tällä mennään eläkepäiviin saakka.

Hän seurasi oman alansa tärkeitä asioita ja oppi virheistään. Kehitti toimintaansa normaaliin tapaan. Hän oli päättänyt, että kasvetaan hallitusti ja kannattavasti, pikkuhiljaa.

Eräänä aamuna Masa tajusi, että ei ollutkaan niin kiire, kuin tavallisesti. Oli aikaa tarkistaa tarkemmin, miten firmalla menee. Hän huomasi, että sekä kannattavuus, että tilaukset olivat menneet alaspäin jo pitkään. Masa ei ollut kaiken kiireen ja arjen haasteiden keskellä tullut huomanneeksi, että kokonaisuus oli alkanut sakata.

Syitä pohtiessaan hän selvitti, miten kilpailijalla menee ja huomasi, että tämä oli kasvattanut sekä liikevaihtoaan, että tulostaan.

Masalla oli hyvät kanavat ja hän sai selville, että yrittäjäkollega oli hankkinut robotin. Masan mielestä tässä ei ollut mitään järkeä. Eihän nyt tällaisessa pikkufirmassa mitään robotteja tarvita.

Masa oli kilpailijansa kanssa hyvissä väleissä ja päätti kysyä suoraan, mistä jutussa on kyse. Kollega kertoi: Se meni niin, että mulla oli ollut erityisen huono päivä, kun joku tyyppi soitti. Se alkoi puhua jostain roboteista. Nauroin hänelle päin naamaa, että nyt taisit soittaa väärään numeroon – ei meillä mitään robotteja tarvita. Tää on kuule niin pientä bisnestä.

Kaveri vastasi siihen, että ”Käytänkö akkuporakonetta vai ruuvimeisseliä?” Hölmistyin totaalisesti ja meinasin suuttua kunnolla. Ennen kun ehdin avata sanaisen arkkuni, hän sanoi: ”Hold your horses, tässä on nyt kyse vähän samantyyppisestä asiasta. Robotiikka on kehittynyt valtavasti ja tässä on kyse enemmänkin yksinkertaisesta apurista kuin jostain autotehtaan kokonpanorobotista. Se voidaan laittaa sinulle tai työntekijällesi apuriksi tekemään yksinkertaisia ja aikaa vieviä hommia, jolloin jää aikaa tehdä muuta.”

Tässä vaiheessa kiinnostus oli jo herännyt sen verran, että halusin tietää lisää ja pyysin hänet käymään. Hän kyseli outoja kysymyksiä, kuten onko mulla joku sellainen homma, jossa tulee aina paikat kipeäksi. Mietin, että miten se robotteihin liittyy. Muistin kuitenkin, että Pena tekee yhtä yks ruuvaushommaa, joka kipeyttää Penan niskat niin, että hän on vähän väliä fysioterapeutilla tai sairaslomalla niskajumin vuoksi. Silloin minä joudun hoitamaan Penan muutkin hommat. No se ehdotti, että kokeillaanko robottia siihen: Pena ruuvaa neljä ekaa ruuvia kulmiin ja varmistaa, että homma lähtee oikein liikkeelle ja robo hoitaa loput 150. Siitähän tuli sitten lopulta kaupat. Pena ehtii nyt hoitamaan myös mun mittaushommia enemmän, niin minäkin ehdin hoitamaan paremmin muita juttuja. Ja jos robo sattuu jumittamaan, niin osaa se Pena edelleen ruuvata ne loputkin ruuvit.

Masa alkoi pohtimaan, että se tyyppi taisi soittaa hänellekin, mutta hänellä oli just kiire ruuvailla sitä asiakkaalle menevää systeemiä kasaan, niin ei huvittanut jutella mistään fiktiivisistä roboteista

Kuten monilla tarinoilla tälläkin on tietysti opetus. Monen bisneksen näkökulmasta fiktiivisistä kuulostavat asiat kuten robotiikka, IoT ja hyperkonnektiivisuus ovat tulossa akkuporakoneen kaltaisiksi apuvälineiksi liiketoimintaan. Kannattaa olla avoin ja utelias uusille ajatuksille. Ne ajat, jolloin robotiikan hankintaa mietittiin pelkästään niin, että voisiko säästää palkkakuluista, jos laitettaisiin robotti tekemään hommia, ovat takana päin.

Kaikkiin yrityksiin niitä ei toki kannata hankkia, mutta monessa tapauksessa jonkinlainen robotti voi olla juuri se asioita ja arkea helpottava ja tehostava käden ulottuvilla oleva ”polkupyörä”– kunhan vain on aikaa nousta sen selkään.

Tarina kuuluu Pirkanmaan yritysten kilpailukykyä vauhdittavan KESYTek -hankkeen julkaisuihin. Hanke on rahoitettu REACT-EU-välineen määrärahoista osana Euroopan unionin COVID-19-pandemian vuoksi toteuttamia toimia.